Paperitähtiä ja muuttuvaa sisustusta

Paperia, sakset tai mattoveitsi ja omat kädet kynsineen - siinä kaikki mitä tarvitaan tähän tähtiprojektiin. Toki voi lisätä listaan myös tussin jolla paperin saa kuvioitua. Itse käytin ihan perus kopiopaperia ja harmaa tähti tuli tehtyä jonkun laskun kuoresta. Kirjekuoren sisäpuolet taitaa ollakin usein harmaita. 

Paperitähtösiä.

Jokaisessa on erilainen, ehkä vähän tylsä kuviointi.

Yhtenä iltana tuli taas sellainen olo että jotain pitää saada näprätä, joten tällainen tuli. Nyt rimpsu on meidän olohuoneessa, mutta pitää varmaan siirtää se jossain vaiheessa tulevaan lastenhuoneeseen, ettei koti ala näyttää liian lapsenomaiselta. Vaikka toisaalta mitäpä sekään haittaa, kyllähän täällä lapsikin asuu!

Seinäkellon raksutukseen on onneksi jo tottunut, se tuo mukavan rauhoittavaa mummolafiilistä.

Minusta on aika hauskaa, että koti muuttuu lapsen takia jonkin verran. Meidän perintökellommekin sai verhoilun ihan sen takia että pikkuherramme leikki hieman liian rajusti piilosta niiden varjossa. Kukkaruukku taas sai sijaintinsa karvaisten lastemme takia juuri tuosta kaiuttimen päältä. Kissat nimittäin rikkoivat edelliset kajarit hypätessään kaiuttimen päältä hirmuisen loikan. Ponnistusvoima on sen verran voimakas, että suuretkin kaiuttimet kaatuvat helposti. Aiemmin pidimme kaiuttimien päällä tyynyjä, joiden päälle kisut eivät uskaltaneet hypätä. 

Kuumailmapalloturhake tästä pitäisi vielä tulla, nyt on vielä vähän keskeneräinen.

Uusin ja vielä keskeneräinen projektini on kuumailmapallo lastenhuoneeseen. Tuota pitää vielä vähän fiksailla ja muovailla massasta matkustajia. Pallo-osa on tehty laminoimalla sanomalehtiä ilmapallon päälle liisterin avulla. Kuvailen sitä paremmin sitten kun se on hieman helpompaa, eli pallo roikkuu katosta.

Aurinkoa!
Tiina

Korviksia ja liikunnan jälkeistä hyvää oloa

Elämässäni alkoi uusi aika kun vuosi vaihtui. Kotiäitiys vaihtui työelämään ja se on tuonut uusia juttuja ja muutosta elämään. Nyt arki on alkanut jo sujua aika kivasti ja aloitin myös uuden harrastuksen - liikunnan. On ollut ihana huomata että odotan innolla treenipäivää, eikä liikkuminen tunnu ollenkaan vastenmieliseltä - päinvastoin. Taidan olla niin vaativa ohjattujen tuntien suhteen, että kyllästyn helposti jos on liian yksinkertaista tai helppoa. Haara-perus ja sivu-viereen ei oikein jaksa kiinnostaa, eikä "nyt rasva palaa!" kannustushuudot ainakaan lisää huhkimismotivaatiotani. Alkaa vaan ärsyttää. Nyt olen sitoutunut yhteen liikuntapaikkaan täksi vuodeksi ja ainakin tähän asti tunnit on olleet tosi hyvin vedettyjä.

Omat luovat projektit on jääneet nyt vähän vähemmälle, mutta jotain olen kuitenkin ehtinyt väkertää: parit korvakorut ja avaimenperän. Kisut lähti uuteen kotiin koska olivat tilaustyö, toivottavasti olivat mieluisat synttärisankarille. Avaimenperän ja pallokorvikset otin omaan käyttöön - kerrankin tein jotain ihan itselle.

Kisumisut, joilla on esikuvat oikeassa elämässä.

Marmorikuvioidut korvikset.

Pehmoinen avaimenperä.

Neulahuovutuksena kuviointi oli uusi kiva kokeilu.

Ihanaa ja tervettä meneillään olevaa viikkoa!

Tiina

Joulun jälkeinen aika

Joulu on nyt vietelty ja mekin palasimme mukavalta joululomareissulta kotiin. Pyykkikone hurraa ja olo on hieman väsynyt, mutta hyväntuulinen. Reissussa on kiva olla, mutta on myös ihana tulla kotiin.

Jouluun päättynyt arvonta on nyt suoritettu ja voittaja on:

Kiva blogi :) Tekee mieli alkaa itsekin askartelemaan kaikkea. Monta juttua olet kokeillut, joista en ole kuullutkaan, kuten nämä itse tehdyt huulirasvat. -Eveliina

 

Ottaisitko Eveliina yhteyttä sähköpostiini pippuripamaus(ät)gmail.com ja kerrot postiosoitteesi niin laitan palkinnon tulemaan. Paljon onnea voitosta!

 

Näillä pingviinikorviksilla on kyllä vähän pöllö ilme, eikö!

Possukorvikset näyttää hieman väsyneiltä tässä kuvassa.

 Iloista ja puhdistavaa loppuvuotta! Pian saamme vaihtaa kalentereita ja aloittaa seuraavan vuoden intoa puhkuen ja uusia juttuja keksien!

 

Tiina 

Kynttilän loistetta

Eilen illalla pääsin kokeilemaan kynttilöiden koristelua pojan mentyä unilleen. Se oli ihan mukava kokeilu.

Tähän askarteluun tarvitaan mieluisia servettejä sekä tietysti kynttilöitä. Itse valitsin valkopohjaisia servettejä, joista sain leikattua valitsemiani kuvioita. Kuvio leikataan irti, otetaan siitä vain päällimmäinen ohut kerros ja täräytetään se kynttilän kylkeen. Sitten sytytetään joku toinen kynttilä, jonka liekissä lämmitetään lusikkaa. Lämmitetyllä lusikalla painellaan kuviota ja kappas - steariini sulaa hieman ja työntyy ohuen paperin läpi. Kuvio siis sulautuu kynttilän sisään, eikä rajoja jää näkyviin.

Lusikkaa ei kannata pitää liian lähellä liekkiä, ettei se ala mustumaan.

Valmis kuvioitu kynttilä.

Innostuin tekemään muutaman erilaisen.

Meille ei tänä vuonna tule joulukuusta, mutta joulupuun tein meidän olohuonetta koristamaan. Keräsin risuja ja laitoin ne suureen lasiseen "hurrikaani"-maljakkoon. Oksille joulupalloja ja helminauhaa niin taiteellinen joulupuuni oli valmis. Poju huomasi sen heti huoneeseen tultua ja oppi nopeasti sanomaan "puu". Eilen hän tapaili myös sanaa pupu, kun katsoimme pupun kuvaa kirjasta.

Kisukin ihmettelee mitä ihmettä äiti on tuonut sisälle!

Meidän joulupuumme näyttää tänä vuonna tältä.

Näillä tunnelmilla toivotan teille kaikille lukijoille oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun aikaa! Arvonta on vielä käynnissä ja tällä hetkellä siinä on erittäin hyvät voittomahdollisuudet, koska osallistujia on vain kourallinen. Aika jännä juttu, vaikka kävijöitä blogissa on todella paljon - kiitos siitä myös sinulle!

Tiina

Taikalampun alla on nyt siistiä

Nyt se on tehty. Oli aika haikeaa. Siivosin nimittäin "askartelupöytäni" eli meidän olohuoneen ruokapöydän. Se on ollut pitkään täynnä kaikenlaisia keskeneräisiä projekteja ja välineitä. On ollut niin helppo ryhtyä tekemään kun inspiraatio iskee - ei ole tarvinnut alkaa etsimään tarvikkeita, vaan ne ovat olleet heti käsillä.

Nyt kuitenkin koitti siivouksen aika, jo ihan joulunkin kunniaksi. Ompelukone, huovutusvälineet, korutarvikkeet, kynät, paperit, korttipohjat, kankaat, langat ja kävyt joutuivat nyt väistymään. Koko huoneen ilme muuttui ja pöydän kaunis puupinta paljastui. 

Pöydän päällä oleva lamppu on inspiraationi lähde. Heti kun lampun sytyttää, tekee mieli mennä tutkimaan pöydällä olevia juttuja ja miettiä mitähän kivaa alkaisi tekemään. Lampun lasipalaset heijastaa seinille mielenkiintoisia kuvioita, jotka saa mielikuvituksen valloilleen.

Tontutkin löysivät vihdoin kodin äitini tekemästä kranssista, joka roikkuu peilin kulmassa.

Toljanderit kurkkii pesästään.

Näyttävät olevan tyytyväisiä.

Oon aika ihastunut näihin valoja ja varjoja heijastaviin lamppuihin, joten eteisessä on sellainen myös.

Tonttu on tainnut jäädä kaapinoven väliin!

Muistakaahan osallistua edellisen postauksen arvontaan, vaikkei palkinto päätä ehkä huimaakaan :)

Tiina

Kosteuttavaa kosmetiikkaa ja arvonta

Mitä syntyy kun aineksina on mehiläisvahaa, karitevoita, manteliöljyä ja makuaromeja? Voi niistä varmaan muutakin saada aikaiseksi, mutta minä kaverini kanssa pistin eräänä päivänä kosmetiikkatehtaan pystyyn ja saimme aikaiseksi herkullisen tuoksuisia huulirasvoja. Aineksia sulateltiin vesihauteessa ja kodin valtasi huumaava mansikan ja vaniljan tuoksu. Meidän kummankin pikkumiehet nukkuivat vaunuissa sillä aikaa, joten saimme tehdä kokeiluja mukavan rauhallisissa tunnelmissa. 

Teimme kolme erilaista sekoitusta: mansikkaa, vaniljaa ja mansikka-vaniljaa. Mansikkaa sisältäviin satseihin laitoimme pikkunokareen huulipunaa tuomaan hieman väriä. Osan purkitimme pieniin pyöreisiin rasioihin ja osan laitoimme huulirasvapuikkoihin. Olen nyt muutaman päivän ajan testaillut mansikka-vaniljaa ja minusta se toimii erinomaisesti. En yleensä käytä säännöllisesti huulirasvaa, mutta jotenkin tämä tuntuu niin kivalta, että tekee mieli laittaa. Ja onhan siinä erilainen fiilis kun sen on itse tehnyt! 

Koristelin jo muutaman purkin liimaamalla kanteen kiiltävän tähden. Jännitin pysyykö kaksikomponenttiliima ja kyllähän se tuntuu pysyvän! Nyt voin liimailla loppuihinkin tähdet. 

Harmi ettei tuoksu välity - on nimittäin aika nami!

Timantteja tuomaan arkeen ripaus luksusta!

Huulirasvapuikkoihin laitoin koristeeksi timantteja - ei ehkä ihan aitoja, mutta tekevät putkilosta heti hieman viimeistellymmän.

Seuraava kokeilun arvoinen projekti onkin jo keksitty, pitää vain ensin tehdä hieman lisää käpytonttuja. Blogi teki tehtävänsä ja sain kunnian valmistaa tilauksesta niitä hyvän ystäväni mammalle, terkut vain T:lle ja nähdään varmaan ensi viikolla kahvin merkeissä! Tontut ovat silloin syntyneet.

Voisin pistää pystyyn arvonnan jonka palkintona on omavalintainen huulirasva pyöreässä purkissa. Kaikki tätä postausta kommentoineet osallistuvat arvontaan ja arvonta on käynnissä jouluun asti.

Huumaavan tuoksuista loppuviikkoa!

Tiina

Pikkujoulujen pikkuhahmot

Töihin palaaminen lähestyy, joten sain kutsun työpaikan pikkujouluihin. Kiva nähdä työkavereita ja päästä vaihtamaan kuulumisia rennosti toimiston ulkopuolella. Kutsun saatuani aloin miettimään, että jokin tempaus sinne pitäisi järjestää. Jokin jäynä tai kilpailu tai jokin... sitten keksin että voisin antaa kaikille jotkut pikkujoululahjat, jotka hyvällä tuurilla saisivat kaikille hymyn huulille. Lahjat voisi tietysti olla itsetehtyjä ja näin syntyi ajatus hassuista työkavereitani kuvaavista pikkuhahmoista. Hahmot on tehty massasta ja ne on liimattu lyijykynien päähän.

Kaksi iltaa meni näitä näperrellessä ja siihen vielä päälle polttaminen, kynien ostaminen ja liimaaminen - eli olihan siinä taas hommaa. Kun keksin idean hahmoista (olimme itseasiassa silloin nukuttamassa poitsua yöunille ja kello oli kymmenen), mieheni toppuutteli että: "siinähän on hirmuinen homma, elä tee". Siitä kai sitten vähän sisuuntuneena sanoin "vain vähän kokeilevani". Seuraavaksi kutsuin innoissani häntä jo katsomaan ensimmäistä valmista hahmoa. Mieheni kävi katsomassa kiltisti jokaisen hahmon valmistuttua, joten kyllä hän oli projektin hengessä lopulta hyvin mukana.

Aina välillä tulee mietittyä, että kyllä elämässä pääsisi aika paljon helpommallakin, jos osaisi ulkoistaa asioita:
- tilata juhliin kakut leipomolta (ne vaan eivät ole niin hyviä ja meheviä kuin itse tehdyt)
- ostaa joulukortit kaupasta (omatuntoa kolhisi aika pahasti - perinne on perinne!)
- tekisi ruokia jotka osaa jo ennestään (jokin sisäinen ääni käskee kokeilemaan uusia reseptejä, varsinkin jos on vieraita tulossa tai on jokin erikoistilaisuus)
- olla tekemättä käsitöitä (mitä sitä sitten tekisi samalla kun katsoo telkkaria? Istuisi paikallaan?)
- ylipäätään olematta haastamatta itseään

En kuitenkaan halua noudattaa tuota listaa, vaan jostain syystä sitä vaatii itseltään tiettyjä juttuja. Osa on varmaan lapsuudenkodista perittyä (terkut vain äitille ja kiitos esimerkin voimasta, vaikka se tavallaan onkin riippakivenä lopun elämääni) ja osa kiinni luonteesta.

Se on kai se elämänsuola, tärkeä osa minuutta. Luova hulluus.

Bemarimies kultaisessa paidassaan. Huomaa mikä dollarilippis!

Kuntosalilla on näköjään huhkittu ja kalakilpailuissa viihdytty.

Lumilautailu ja skeittailu on tämän miehen elämää. Paidan teksti muistuttaa ikuisesti jatkuvalta tuntuvasta piharemontista.

Hän on sen verran pitkä nainen, että hänet päätin laittaa istumaan. Korkkarit ja juustojen syöminen ovat hänen tavaramerkkinsä.

Meidän uusin työntekijä harrastaa huhujen mukaan maalailua ja käyttää aina hametta.

Tässä vielä ryhmäkuva veijareista. Ovat aika pikkuisia, kuten tästä kuvasta näet.

Toivottavasti työkaverini suhtautuvat hahmoihin huumorilla. Lämmöllä minä heitä muistelin muovaillessani.

Huomenna pikkujouluihin!
Tiina